Emäntäni Sari sattui huomaamaan paikallisessa lehdessä ilmoituksen, jossa annettaisiin nuori border-collie uros sijoitukseen hyvään perheeseen. Demin entinen isäntä oli saanut pahan sairaus kohtauksen, eikä enää voinut pitää huolta Demistä. Eikä muuta kun soittamaan Demin varsinaiselle omistajalle Ville Kalliomäelle. Pitkien puhelin keskustelujen jälkeen sovittiin, että Ville tulee Demin kanssa tutustumaan meille. Tutustuminen sujui alkuun hieman arastellen, mutta onneksi  luottamus lopulta voitti. Ville mietittyään päivän soitti, että kyselijöitä oli ollut melko lailla, mutta hän oli päätynyt meihin.

Niinpä Demi saapui meille. Alkuun kaikki oli Demille uutta, se ei ollut
tottunut ihmisiin, remmissä kulkemisiin, hisseissä olemiseen ja kuten tavallista ei se uskonut ketään. Aika kuitenkin kului ja aloimme Demin kanssa käymään pelastuskoira harjoituksissa joissa etsitään maalimiehiä maastosta ja raunioilta. Se oli lopullinen naksahdus siihen, että Demin ja koko perheemme suhteet loksahtivat kohdalleen. Demi näet todella koko sydämellään pitää harjoittelusta. Olemme jo edistyneet harjoituksissa melkoisesti. Haaveenamme olisi tulla lähesyhtä hyväksi pelastus-koirakoksi kuin Demin isä Jami ja ohjaajansa Ville Kalliomäki., joilla on jo kansainvälistäkin menestystä melkoisesti.

Kaikki koulutushan tähtää lopulta oikeisiin kadonneiden henkilöiden etsintöihin ja toivottavasti löytymisiin. Villen oli muuten tarkoitus ottaa Demi joskus takaisin, mutta kun hän huomasi kuinka hyvin Demi meillä viihtyi sovimme kaupoista ja Demistä tuli lopullisesti meidän perheen itseoikeutettu jäsen. Lapsemme Kim ja Oona ovatkin sanoneet, vaikka edellinen koiramme "Vimpi" olikin ihana ei me voitaisi antaa Demiä koskaan pois Nyt olemmekin harrastaneet pelastuskoira toimintaa jo melkein kaksi vuotta. Tuloksia onkin jo jonkin verran nähtävissä.

Aionoastaan Demin suunnatoninnostus tyttökoirien hajuihin on jonkin verran haitannut sen kehittymistä varmaksi ihmisen etsijäksi.. Esimerkiksi jos treeneissä on ollut , vaikka jo viikko sitten juoksunsa lopettanut narttu, Demin harjoittelusta ei sillä kertaa tule mitään, eikä ruokakaan maita ihan
hetimmiten.. Demi on onneksi pääsyt ohi tästä vaivastaan, päästyään muutaman kerran niin sanotusti tositoimiin. Tuloksiakin on alkanut tulemaan kiitettävästi. Tällä hetkellä Demillä on korkeimmat mahdolliset koulutustunnukset kansain-välisistä pelastuskoira kokeista niin raunio kuin haku puolellakin. Seuraavana  tavoitteenamme onkin selviytyä Suomen edustajaksi IPORIN MM kisoihin, joko raunio tai hakupuolelle.

 Tässä vaiheessa on pakko sanoa, ettei ole Demissä omena kauas puusta pudonnut jos vertaa isäänsä Jamiin. Pidän suoranaisena työvoittona , että liian pehmeänä ja taistelutahdottomana pidetystä koirastani on tullut näinkin korkean tason suorittaja. Toivottavasti tämä antaa muillekin niin sanotusti toivottomien koirien ohjaajille lisää toivoa., siitä että sinunkin koirastasi voi oikeassa ohjauksessa tulla varteenotettava tekijä. Demin elämä muuttui huimasti Ebban saavuttua meille. Kärsivällisenä ja sitkeänä sissinä Demi kuitenkin on hyväksynyt kaikki Ebban kotkotukset mukaanlukien hienosti kestetyt ensimmäiset juoksut kotona. Kaikista näistä huolimatta Demi suoritti hienosti  palveluskoirien HK 1 kokeen vaikeissa olosuhteissa.